Heinäkuun ensimmäinen päivä ja lääkärikäynti edessä, normaali rutiinitarkastus. Mutta kuinka ollakkaan huomasin istuvani puistonpenkillä lääkärin jälkeen tyhjä katse kasvoilla. Katselin puistossa leikkiviä lapsia ja mietin kuinka tästä selvittäisiin. Nytkö se elämä sitten laittoi lopullisesti hyvän onnen hanan kiinni? Tiesin kyllä mitä mieltä itse ajatuksesta olin. Ajatuksesta hankkia lapsi näinkin nopeasti. Oli enää juteltava T:n kanssa.

Muistan tuon päivän varmasti lopunelämääni. Muistan myös sen kun tuijotin 6 viikkoa myöhemmin epäuskoisena positiivista raskaustestiä. Nyt se oli sitten totta, meille tulisi lapsi keväällä 2014. 

Tämä blogi siis kertoo ainakin näin alkuun odotusajasta, katsotaan sitten mihin asti tätä jaksan/ ehdin kirjoitella.